“Näinä erikoisina aikoina” virke on tullut tutuksi viime päivinä. Tosiasia lienee, että ainoa pysyvä olotila on muutos. Kaikki muuttuu, me itse, läheisemme, ympäristömme. Joskus muutos on niin nopeaa, että tuntuu ettei perässä pysy. Onneksi kaiken muuttuvan keskellä on jotain, josta pitää kiinni ja johon juurtua. Mikä tai mitä sen on? Siihen tutustumme opetussarjamme “Juuret/on” ensimmäisessä jaksossa “Juuret kunnossa?”.
Luonnon ilmiöt ja säät vaihtelevat, eivätkä trombitkaan ole enää ihan tavattomia täällä Pohjolassa. Myöskin mennyt vuosi on yhteiskunnallisesti näyttänyt sen, että ainut pysyvä olotila on muutos. Kaiken tämän keskellä voi tuntua, kuin olis trombin riepoteltavana. Onneksi niin ei kuitenkaan tarvitse olla. On onneksi asioita jotka eivät muutu ja joihin voi laittaa turvansa ja luottamuksensa.
Sanonta että joku “elää kuin viimeistä päivää”, on saanut kansan suussa merkityksen holtittomasta elämäntavasta. Syvimmiltään tuon virkkeen merkitys on aivan päinvastainen. On tärkeää elää jokainen päivä, kuin viimeistä päivää, emmehän tiedä milloin se on itse kunkin kohdalla. Samaan aikaan on totta ajatus: “vaikka tietäisin Jeesuksen tulevan huomenna, istuttaisin tänään omenpuun”. Näihin teemoihin keskitymme “Juuret/on” opetussarjan kolmannessa “Vielä on kesää jäljellä opetuksessa”. Opetusosion pitää pastori Arto Malmberg.
Luonnon ilmiöt ja säät vaihtelevat, eivätkä trombitkaan ole enää ihan tavattomia täällä Pohjolassa. Myöskin mennyt vuosi on yhteiskunnallisesti näyttänyt sen, että ainut pysyvä olotila on muutos. Kaiken tämän keskellä voi tuntua, kuin olis trombin riepoteltavana. Onneksi niin ei kuitenkaan tarvitse olla. On onneksi asioita jotka eivät muutu ja joihin voi laittaa turvansa ja luottamuksensa.
