Tämä aika on niin paha, ettei kukaan enää halua kuulla mitään Jeesuksesta”. Kuulostaako tutulta? Onko väite totta vai kenties valhe, jolla perustelemme itsellemme, ettei Jeesuksesta tarvitse kertoa toisille. Voimmeko oikeasti vaikuttaa tähän aikaan? Mitä merkitystä on meidän panoksellamme tai sanoillamme. Voiko sanamme ja tekomme saada jotain aikaan tässä ajassa ja niiden ihmisten keskellä, jossa elämme. Ei ole helppoa uida vastavirtaan, mutta onneksi emme ole yksin, meillä on toisemme ja Jumala.
Aiheesta opettamassa pastori Arto Malmberg.
Oletko miettinyt, missä määrin se, olemmeko kerran taivaassa vai emme, on kiinni meistä itsestämme? Riippuuko pelastumisemme meidän teoistamme, parannuksestamme, uskostamme ja voimistamme? Entä mikä on meidän roolimme pyhityksessä, kristityn kasvussa? Onko niin, että pelastuksen asiassa Jumala on kyllä auttanut, mutta kristittynä kasvaminen onkin sitten kokonaan meidän vastuullamme? Missä määrin meidän pitäisi olla aktiivisia ja missä määrin me saamme levätä ja luottaa vain Jumalaan?
Entä missä määrin evankeliumin leviäminen on kiinni meistä kristityistä? Hukkuuko maailma siksi, että me kristityt olemme laiskoja? Vai siksi, että ihmiset vastustavat Hänen evankeliumiaan? Mistä löytyy tasapaino?
Tämä aika on niin paha, ettei kukaan enää halua kuulla mitään Jeesuksesta”. Kuulostaako tutulta? Onko väite totta vai kenties valhe, jolla perustelemme itsellemme, ettei Jeesuksesta tarvitse kertoa toisille. Voimmeko oikeasti vaikuttaa tähän aikaan? Mitä merkitystä on meidän panoksellamme tai sanoillamme. Voiko sanamme ja tekomme saada jotain aikaan tässä ajassa ja niiden ihmisten keskellä, jossa elämme. Ei ole helppoa uida vastavirtaan, mutta onneksi emme ole yksin, meillä on toisemme ja Jumala.
Aiheesta opettamassa pastori Arto Malmberg.
Oletko miettinyt, missä määrin se, olemmeko kerran taivaassa vai emme, on kiinni meistä itsestämme? Riippuuko pelastumisemme meidän teoistamme, parannuksestamme, uskostamme ja voimistamme? Entä mikä on meidän roolimme pyhityksessä, kristityn kasvussa? Onko niin, että pelastuksen asiassa Jumala on kyllä auttanut, mutta kristittynä kasvaminen onkin sitten kokonaan meidän vastuullamme? Missä määrin meidän pitäisi olla aktiivisia ja missä määrin me saamme levätä ja luottaa vain Jumalaan?
Entä missä määrin evankeliumin leviäminen on kiinni meistä kristityistä? Hukkuuko maailma siksi, että me kristityt olemme laiskoja? Vai siksi, että ihmiset vastustavat Hänen evankeliumiaan? Mistä löytyy tasapaino?
