Elänkö häpeämätöntä elämää?
Moni tänä päivänä elävä ihminen pitää kunnianaan elää synnissä ja omia himojaan vapaasti toteuttaen. Siitä voisi sanoa, että hän elää häpeämätöntä elämää.
Asian voi ajatella kuitenkin toisinkin päin :). Paavali kirjoittaa Rooman seurakunnan kristityille.
’ Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle. Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: ”Vanhurskas on elävä uskosta”. ’
Roomalaiskirje 1:16-17
Elänkö itse häpeillen, silloin kun ei oikeasti edes pitäisi hävetä. Tämän kysymyksen eteen pysähdyin tänä aamuna. Käytäntö ja omat tunteet tekevät kuitenkin helposti tepposen ja löydän itseni häpeämässä evankeliumia.
Evankeliumi, mikä upea sanoma. Ihmiselle on avattu pääsy takaisin rakastavan luojansa yhteyteen. Jumala rakkaudessaan tulee ihmiseksi, että ihminen pääsisi sisälle Jumalan perheväkeen ja osalliseksi Hänen valtakunnastaan. Synnin ja saatanan valta on lyöty ja meitä ihmisiä kutsutaan tulemaan voittajan puolelle. Meitä kutsutaan pimeydestä valkeuteen, kapinasta oikeamielisen Jumalan alamaisuuteen.
Evankeliumissa ei ole mitään hävettävää. Mitä sellaista Jeesus teki, että sitä pitäisi hävetä? Ristillä kuolema oli kyllä erittäin häpeällinen kokemus ja sen kohtalon kokeneita halveksittiin aikalaisten keskuudessa. Mutta tuo teko osoitti ääretöntä rakkautta ja se oli uhri, joka sovitti ikuisesti meidän syntimme.
Sinä ja minä Jeesukseen vapahtajanamme turvaava uskova, meillä on täysi syy elää häpeämätöntä elämää Jeesuksen omina tänään. Olemme kuninkaan lapsia, rakastettuja Jumalan puolelta, vaikkakin maailman puolelta vihattuja.
Rukous: ”Kiitos Herra evankeliumista, kiitos Jeesuksesta. Anna meidän tänään ymmärtää sinun rakkautesi niin, että se karkoittaa pois väärän häpeän viitan, jota tämä maailma haluaa päällemme sovittaa.
Pyydän jäädä sinun rakkautesi ja Henkesi varaan. Jeesuksen nimessä, aamen.
Siunaten, Arto Malmberg
p.040-1702334